Monille on tuttu egyptiläisten tapa muumioida faaraoiden ja
muiden merkkihenkilöiden mukana heidän lemmikkejään. Eläinten muumiointi oli
laajalle levinnyt tapa muinaisessa Egyptissä, jopa merkittävää liiketoimintaa.
Vasta lähiaikoina on paljastunut eläinmuumioiden suuri määrä. Samalla tutkijat ovat
saaneet ihmetelläkseen ihmisen ja eläimen välisen suhteen uudella tavalla. Egyptissä
on arvioitu olevan jopa 70 miljoonaa eläinmuumiota, joista 8 miljoonaa on pelkästään
koirien muumioita.
Viktoriaanisella ajalla oli suosittua kerätä muumioita.
1800-1900-luvuilla muumioita tutkittiin avaamalla kääreet, mutta avaamisen jälkeen muumiot tuhoutuivat nopeasti. Nykyisin muumioita tutkitaan
nykyaikaisemmin menetelmin tietokonetomografian avulla ja parhaimmillaan kuvista
voidaan tehdä jopa kolmeulotteisia malleja. Varsinkin lemmikkieläinten
muumiointiin oli paneuduttu tarkalla huolellisuudella.
Muumiointi aloitettiin poistamalla ensin eläimeltä
sisäelimet. Sydän jätettiin kuitenkin yleensä paikalleen, sillä siellä
oletettiin eläimen sielun olevan. Tämän jälkeen ruumis steriloitiin
alkoholilla. Ruumis kuivattiin suolan avulla mätänemisen ehkäisemiseksi, jonka jälkeen ruumiin sisäosat täytettiin pellavakankaalla. Viimeiseksi ruumis valeltiin palsamilla,
jossa oli käytetty seesamöljyä, männyn pihkaa ja mehiläisvahaa. Tämän kerroksen
tarkoituksena oli pitää hyönteiset ja bakteerit loitolla.
Monet eläimet olivat muinaisten egyptiläisten mielestä erityisen tärkeitä tai jopa pyhiä. Monia eläimiä yhdistettiin suoraan jumaliin ja niillä arvioitiin olevan yliluonnollisia kykyjä. Krokotiilia arvostettiin sen kyvyn ennustaa Niilin tulvan korkeutta etukäteen. Paviaanien taas kuviteltiin auttavan auringon nousemisessa, sillä ne istuivat kasvot auringonnousuun päin. Pyhä iibis (Threskionis aethiopicus) taas liitetään vahvasti Thot-jumalaan.
Muinaiset egyptiläiset uskoivat eläimellä olevan sielu, joka
matkaa tuonpuoleiseen. Muumioitu ruumis on kuin säiliö, jossa sielu matkaa
ikuiseen elämään. Muumioituja eläimiä käytettiin uhrilahjana jumalille, rukousten
saattamiseksi jumalan luokse. Sakkarasta pidettiin suuria uskonnollisia juhlia,
jonne tuli ihmisiä ympäri Egyptiä. Sakkarasta muodostui pyhiinvaelluksen kohde.
Eläinmuumioiden kysyntä ylitti tarjonnan, jonka vuoksi iibiksiä ja koiria
kasvatettiin pelkästään muumioimistarkoituksiin. Tästä syystä voidaan olettaa,
että eläinten kasvatusolosuhteet olivat kurjat. Osassa muumioista on havaittu
jäänteitä sisäelimistä tai pelkistä kuorista. Voidaankin olettaa kysynnän
ylittäneen tarjonnan, sillä muumiointi on aikaa vievä ja kallis toimenpide. Ehkä
pyhiinvaeltajat tulivat huijatuiksi tai sitten oletettiin pelkästään eläimen
muodon tai ulkokuoren riittäneen jumalille.
Eläinten muumiointi loppui nopeasti roomalaisten kääntyessä
kristinuskoon v. 380 ja pakanallisena pidetyt tavat kitkeytyivät vähitellen.
Lisää tietoa muinaisista eläinmuumioista
