Heureka: eläimet pintaa syvemmältä

Viime viikolla avasi ovensa Heurekassa uusi näyttely Animal worlds. Näyttely on samaa sarjaa vuonna 2013 suursuosion saaneelle ihmiskehon anatomiaa esitelleelle Body worlds -näyttelylle. Näyttelyssä pääsee kurkistamaan miltä eläinten ihon alla näyttää sekä tutustumaan eläinten kehon toimintaan. Eläinten ruumiinrakenne mahdollistaa monia uskomattomia saavutuksia. Tiesitkö, että strutsi voi juosta 80 km/h? Entäs miksi haiden pitää pysyä jatkuvasti liikkeellä?

Näyttelyssä olevat eläimet ovat aitoja, plastinointitekniikalla säilöttyjä eläimiä. Gunther von Hagens kehitteli plastioinnin Heidelbergin yliopistossa 1977 yritysten ja erehdysten kautta. Plastinointi on tekniikka, jonka avulla voidaan tutkia aikaisempaa paremmin kehon erilaisia rakenteita luonnollisista näytteistä. Plastinoniti on varsin ainutlaatuinen keino saada näytteet säilymään käytännössä ikuisesti hajoamattomassa, hajuttomassa ja esteettisesti kauniissa muodossa. Plastinoitujen näytteiden avulla voidaan havainnollistaa elimistön rakenteita ja toimintaa paljon kirjoja syvällisemmin. Tästä on hyötyä erityisesti lääketieteen opiskelijoille.

Näyttelyn eläimet on saatu lahjoituksena eri tahoilta ja niitä ei ole tapettu erikseen näyttelyä varten. Eksoottisempien eläinten lisäksi näytillä on runsaasti kotieläimiä. Hevosharrastajia varmasti kiinnostaa, että hevoset ovat hyvin edustettuina näyttelyssä. Esillä oli hevosen luuranko, jalan poikkileikkauskuva, kallo, plastinoitu varsa sekä hevosen pään hiussuonisto. Kaikki tärkeimmät ruumiintoiminnot on tuotu selkeillä esimerkeillä esille. Näyttelyssä pystyy esimerkiksi tutustumaan lehmän ruuansulatukseen. Verisuonistoa esitellään mm. verisuoniverkostoa havainnollistamalla. Osassa eläimistä on esitelty pelkästään isommat suonet, osassa näkyvissä on myös hiussuoniverkosto.

Hevosen pään hiussuoniverkosto

Koiriakaan ei ole unohdettu näyttelystä

Osa eläimistö ovat itsessään jo hyvin vaikuttavia kokonsa puolesta. Esillä on kokonainen aasiannorsu, kirahvi sekä takajaloillaan seisova karhu. Plastinointiin kuluu runsaasti aikaa. Esimerkiksi Samba-norsun plastinointiin Hagensin ryhmältä kului 64 000 työtuntia, 4 tonnia silikonia sekä 40 000 litraa asetonia. 

Valtaosa elimistöstä on erilaisia nesteitä, kuten vettä ja rasvaa. Nesteet aiheuttavat ruumiin hajoamisen kuoleman jälkeen. Plastintointitekniikassa eläin ensin palsamoidaan formaldehydin avulla, joka pysäyttää ruumiin hajoamisen. Tämän jälkeen ruumiista poistestaan nesteet upottamalla näyte asetoniin. Asetoni imetään pois ja tyhjiö täytetään nestemäisillä muoviseoksilla. Kyllästyskäsittelyn jälkeen näyte asetellaan haluttuun muotoon erilaisiten apuvälineillä ja kovetetaan kaasun, valon tai lämmön avulla. 

Norsun kärsässä on 40 000 lihasta ja siihen mahtuu 8-10 litraa vettä kerralla.

Pienemmät eläimet esiteltiin vitriinissä

Eläinten ohella esillä on myös plastinoitu ihminen, joka on asetettu gorillan läheisyyteen. Näyttelyn yhtenä tavoitteena on havainnollistaa ihmisten ja eläinten ruumiinrakenteen ja toiminnan samanlaisuutta sekä herättää kysymyksen miten ihminen eroaa muista eläimistä? Voimmeko nostaa ihmisen eläinten yläpuolelle ja jos näin on, millä perusteella?

Suosittelen kaikille eläinten anatomiasta ja fysiologista kiinnostuneille. Sopii hyvin myös 9. luokan biologian syventämiseen ja havainnollistamiseen, joten kouluvierailukohteenakin näyttely on varsin mainio. Näyttelyyn pääsee tutustumaan vielä tarkemmin kotona matkamuistomyymälästä saatavan esitteen avulla, jossa kerrotaan syvemmin näyttelyn eläimistä sekä plastinointitekniikasta. Näyttely on avoinna 29.10.2017 saakka

Lue lisää

https://www.heureka.fi/nayttely/elainten-body-worlds/
Whalley & Hagens: Eläinten Body Worlds. Arts and Science. 2016

Egyptin eläinmuumiot pysyivät pitkään arvoituksena

Monille on tuttu egyptiläisten tapa muumioida faaraoiden ja muiden merkkihenkilöiden mukana heidän lemmikkejään. Eläinten muumiointi oli laajalle levinnyt tapa muinaisessa Egyptissä, jopa merkittävää liiketoimintaa. Vasta lähiaikoina on paljastunut eläinmuumioiden suuri määrä. Samalla tutkijat ovat saaneet ihmetelläkseen ihmisen ja eläimen välisen suhteen uudella tavalla. Egyptissä on arvioitu olevan jopa 70 miljoonaa eläinmuumiota, joista 8 miljoonaa on pelkästään koirien muumioita.

Viktoriaanisella ajalla oli suosittua kerätä muumioita. 1800-1900-luvuilla muumioita tutkittiin avaamalla kääreet, mutta avaamisen jälkeen muumiot tuhoutuivat nopeasti. Nykyisin muumioita tutkitaan nykyaikaisemmin menetelmin tietokonetomografian avulla ja parhaimmillaan kuvista voidaan tehdä jopa kolmeulotteisia malleja. Varsinkin lemmikkieläinten muumiointiin oli paneuduttu tarkalla huolellisuudella.

Muumiointi aloitettiin poistamalla ensin eläimeltä sisäelimet. Sydän jätettiin kuitenkin yleensä paikalleen, sillä siellä oletettiin eläimen sielun olevan. Tämän jälkeen ruumis steriloitiin alkoholilla. Ruumis kuivattiin suolan avulla mätänemisen ehkäisemiseksi, jonka jälkeen ruumiin sisäosat täytettiin pellavakankaalla. Viimeiseksi ruumis valeltiin palsamilla, jossa oli käytetty seesamöljyä, männyn pihkaa ja mehiläisvahaa. Tämän kerroksen tarkoituksena oli pitää hyönteiset ja bakteerit loitolla.

Monet eläimet olivat muinaisten egyptiläisten mielestä erityisen tärkeitä tai jopa pyhiä. Monia eläimiä yhdistettiin suoraan jumaliin ja niillä arvioitiin olevan yliluonnollisia kykyjä. Krokotiilia arvostettiin sen kyvyn ennustaa Niilin tulvan korkeutta etukäteen. Paviaanien taas kuviteltiin auttavan auringon nousemisessa, sillä ne istuivat kasvot auringonnousuun päin. Pyhä iibis (Threskionis aethiopicus) taas liitetään vahvasti Thot-jumalaan.

Muinaiset egyptiläiset uskoivat eläimellä olevan sielu, joka matkaa tuonpuoleiseen. Muumioitu ruumis on kuin säiliö, jossa sielu matkaa ikuiseen elämään. Muumioituja eläimiä käytettiin uhrilahjana jumalille, rukousten saattamiseksi jumalan luokse. Sakkarasta pidettiin suuria uskonnollisia juhlia, jonne tuli ihmisiä ympäri Egyptiä. Sakkarasta muodostui pyhiinvaelluksen kohde. Eläinmuumioiden kysyntä ylitti tarjonnan, jonka vuoksi iibiksiä ja koiria kasvatettiin pelkästään muumioimistarkoituksiin. Tästä syystä voidaan olettaa, että eläinten kasvatusolosuhteet olivat kurjat. Osassa muumioista on havaittu jäänteitä sisäelimistä tai pelkistä kuorista. Voidaankin olettaa kysynnän ylittäneen tarjonnan, sillä muumiointi on aikaa vievä ja kallis toimenpide. Ehkä pyhiinvaeltajat tulivat huijatuiksi tai sitten oletettiin pelkästään eläimen muodon tai ulkokuoren riittäneen jumalille.

Eläinten muumiointi loppui nopeasti roomalaisten kääntyessä kristinuskoon v. 380 ja pakanallisena pidetyt tavat kitkeytyivät vähitellen.

Lisää tietoa muinaisista eläinmuumioista

http://www.bbc.com/news/science-environment-32685945